Butterfly Photography: Isonokkosperhonen

Isonokkosperhonen - Nymphalis xanthomelas

7/2022 Etelä-Viro

Koko: 55-68 mm

Ennen niin harvinainen isonokkosperhonen näyttää nyt ilahduttavasti yleistyvän Suomessa. Sen massavaellus kesällä 2012 oli kesän huippukohtia perhospiireille. Itse jäin siitä kuitenkin paitsi, enkä edes seuraavan, myöskin isonokkoselle hyvän kesän sadosta päässyt osalliseksi...

Mutta perhoskausi 2014 alkoi erinomaisesti pääsiäisen vieton muututtua perhosjuhlaksi. Kun suruvaipat ja neitoperhoset oli jo kuvattu, niin aivan odottamatta pihapiirin reunalla eteeni laskeutui nokkosperhosta muistuttava otus. Ymmärsin heti, että nyt kyseessä oli kuitenkin selvästi suurempi perhonen kuin tavallinen nokkosperhonen (Aglais urticae), vaikka kuluneen yksilön siivistä olikin paloja poissa. Silloin tiesin, että vihdoinkin eteeni osui isonokkosperhonen, sillä hyvin samannäköinen kirsikkaperhonen (Nymphalis polychloros) olisi vieläkin harvinaisempana liian epätodennäköinen löytö. Sain tuosta isonokkosperhosesta kaukaa kuvankin todisteeksi, jonka jälkeen se lensi pois kovaa kyytiä.

Lähdin samana päivänä vielä parille aiemmin hyväksi havaitulle apajalle katsomaan, että olisiko siellä joitakin varhaiskevään perhosia lennossa. No, muutama sitruunaperhonen lenteli kaukana pitkin metsänreunaa ja olin jo lähdössä pois tyhin muistikortein, kunnes melko tuoreeltaan raivatun ja mutaisen metsätien reviirikseen ottanut isonokkosperhonen tuli tarkistamaan, että kuka siellä kehtaa kävellä. Tämä reviiritietoinen koiras asettui kutakuinkin aina samoille sijoilleen pienen pyrähdyksen tehtyään, ja näin pääsin vihdoin tositoimiin kameran kanssa. Suurta iloani ei himmentänyt muu kuin mutatien vaikeakulkuisuus ja se, että olin liikkeellä liian hyvissä kengissä.

Isonokkosperhosen onnistuneesta talvehtimisesta tuona keväänä kertoo sekin, että mentyäni vielä toiselle apajalle, siellä tienpätkää vartioi taas yksi isonokkosperhonen! Lajista näytti olevan tuolloin runsaasti varhaisia keväthavaintoja. Mutta loppu vuosikymmen on lajin yksilömäärien suhteen jälleen hiipunut.

Tavalliseen nokkosperhoseen verrattuna isonokkosperhonen on yleissävyltään tasaisemman oranssi ja muistuttaa minusta etusiiven kuvioinniltaan enempi yleistä herukkaperhosta (Polygonia c-album). Jälkimmäisen takasiivet ovat kuitenkin selvästi liuskaisemmat ja isonokkosperhonen on näitä molempia tuttuja lajeja selkeästi suurempi. Kirsikkaperhosesta erottaminen vaatiikin jo lähempää tarkastelua. Isonokkosperhosella on etusiiven yläpinnan uloin täplä valkoinen, kun taas kirsikkaperhosella se on kellertävä. Samoin isonokkosperhosen jalat ovat vaaleammat kuin kirsikkaperhosen. Muitakin pieniä eroja lajeilla on.

Kesällä 2022 kävin Virossa heinäkuun toisella viikolla ja sain todistaa miten runsas isonokkosperhonen voi paikallisesti olla. Ilahduin suuresti kun aamuauringon lämmetessä metsätielle ilmaantui yksi suuri nokkis. Kohta niitä oli siinä kaksi, ja puolipäivää kohden koko ajan lisää. Tielle oli ajettu punaista tiilimurskaa eikä se kovin kuvauksellinen tausta ollut. Perhoset eivät oikein malttaneet istuskella nätisti puiden oksilla.
Kun puolen päivän maissa lähdin pois, niin tajusin, että paikalla oli oikea isonokkosperhosten invaasio. Metsätiet vilisivät niitä! Autolla pois ajaessa piti vielä yhteen risteyksen pysähtyä ihailemaan tilannetta kun siinä oli kymmeniä xanthoja.