Butterfly Photography: Pikkuapollo - Parnassius mnemosyne

Pikkuapollo - Parnassius mnemosyne

Naaras. 6/2021 Viro

Koko: 53-62 mm

Kun ensimmäisen kerran näin pikkuapolloja luonnossa, minua yllätti sen ulkonäön tavanomaisuus. Lähempää katsottuna perhonen on kuitenkin hieno ja persoonallisen näköinen. Toinen yllätys oli valtavat yksilömäärät, vaikka pikkuapollo on hyvin harvinainen ja rauhoitettu laji. Muutama paikallispopulaatio tunnetaan, joista kuuluisin lienee Häntälän notkoissa Somerolla. Ilokseni huomasin, että laji on siellä hyvin elinvoimainen. Kesäkuun alkupuolella notkoniittyillä oli lennossa kymmenittäin ellei jopa sadoittain pikkuapolloja! Länsirannikolta, Raumalta löytyy myös säilynyt kanta. Pikkuapolloa on siirtoistutettu menestyksekkäästi mm. Porvooseen sen entisille alueilleen.

Vaikka pikkuapollo ei olekaan yhtä komea kuin suurempi veljensä isoapollo (Parnassius apollo) niin tarkemmin katsottuna se on sittenkin kaunis perhonen läpikuultavine siivenkärkineen. Poissa ovat apollon punarenkaiset täplät, mutta etusiipien kaksi mustaa täplää varmistavat, ettei lajia voi sekoittaa edes jokseenkin samankaltaiseen pihlajaperhoseen (Aporia crataegi). Naaraalla on lisäksi takasiivissä täplämäistä kehnää. Huomasin myös, että koiraan karvainen takaruumis on selvästi erinäköinen kuin naaraan, jonka paljaammassa takaruumiissa näkyvät helposti keltaiset yksityiskohdat. Erityisen selväksi eron tekee paritellun naaraan takaruumiin kärjen alapuolelle muodostuva munintapussi, eli sphragis. Tämä on apollolajeille tyypillinen piirre, joka kenties estää naaraan uudelleenparittelun. Pikkuapollo lentää kesäkuun ja isoapollo jatkaa heinäkuun.

Tarkkaan katsottuna pikkuapollon lento muistuttaa toisinaan isoapolloa liitelyineen, vaikka kokoa ei ole yhtä paljon. Pikkuapollo monesti kuitenkin pyörii samalla niityllä ja laskeutuu silloin tällöin kukille. Usein se pudottautuu melkein kömpelön oloisesti syvään heinikkoon, jolloin puhtaan kuvan saaminen on yllättävän vaikeaa.